Vähän tavallisempi viikko.

Aika moni varmaan tunnistaa sen tilanteen, kun ruoka pitäis saada pöytään tyyliin NYT ja jääkaapissa on about yksi nakki. Mulla on ollut tällä viikolla niitä päiviä seitsemän.
On muka koko ajan niin hirveä kiire tai jos ei oo kiire niin sitten väsyttää. Sen takia ja parista muusta syystä mä oon tällä viikolla syönyt mm. imellettyä perunalaatikkoa (eines), kummallista kana-riisi-juttua (eines), lihapullapyttistä (eines), pari kertaa lounassalaattia (salaattibaarista) ja viimeisimmäksi tänään hapan-imelähköä kanakastiketta ja riisiä, joka nyt kuitenkin oli itse tehtyä. Sori kaikki terveys-, ravinto- ja gourmet-intoilijat, tää on välillä tätä. Onneksi mun lapsi on päivähoidossa, niin edes se saa terveellistä kotiruokaa viitenä päivänä viikossa.

Niin siitä hapan-imelähköstä kastikkeesta. Se oli ihan ok, nappulalle ainakin maistui ja itsekin sain mahan täyteen niin eikös se silloin ole tehnyt tehtävänsä? Helppoakin se oli: paistoin kanat (hunajamarinoituja paistisuikaleita, voi käyttää parempaakin lihaa), kippasin joukkoon herne-maissi-paprika-pussin, hunajaa oman maun mukaan, soijakastiketta samoin, noin desi-pari vettä ja antaa kiehua. Näytti jäävän vetiseksi, joten suurustin Maizenalla ja annoin kiehua vielä parisen minuuttia. Kylkeen riisi ja avot, meni noin vartti.

Ei oo kauheasti ollut inspistä ottaa kuvia näistä edellämainituista makuelämyksistä, ehkä ensi viikolla taas skarppaan ja kuvaan jokaisen Saarioisten roiskeläpän jonka suuhuni tungen.

Niin joo ja pitihän mun tehdä kakkukin, kun on isänpäivä ja kaikki. No en tehnyt. Ehkä vielä joskus teen, ehkä jopa otan härkää sarvista ja kohtaan vanhan viholliseni: täytekakun. En oo nimittäin koskaan onnistunut tekemään täytekakkua, joka olisi sekä kaunis että hyvänmakuinen. Yleensä homma on pilalla siinä vaiheessa, kun otan pohjan uunista ja totean sen totaalisen lässähtäneeksi, päältä palaneeksi ja keskeltä raa'aksi. Että vinkkejä otetaan vastaan.

Ainiin, mitä tapahtui sille aikoinaan luvatulle nachopellille? No mä söin ne nachot. Ja juustodipin. Jauhelihasta tehtiin kai joku kastike ja salsa odottaa edelleen päivää parempaa.

Aina ei voi onnistua.

Heini

Kolmen ruokalajin päivitys

Nyt tulee sekalainen setti erinäisiä ruokia, joita olen värkännyt (muistaakseni) eilisen ja tämän päivän aikana. Osa on ollut hyviä ja osa on ollut... Ruokaa. Ehkä.

Ensimmäisenä jo etukäteen manaamani hernesosekeitto

Tässäpä se nyt porisee. Reseptinä oli suunnilleen tämä Ruoka.fi:n basilika-hernesosekeitto kevyellä twistillä. Ensinnäkin käytin maustamattoman tuorejuuston sijaan rucolalla ja pestolla maustettua tuorejuustoa ja lisäksi lorautin keittoon risotolta ylijääneen valkoviinin (noin 0,5dl). Niin ja sipulit jätin kokonaan pois.

Kaikki meni hienosti niin kauan, kun keitto oli kattilassa ja soseutusta vaille valmis. Ongelmaa ei olisi tämänkään jälkeen ollut, jos omistaisin sauvasekoittimen. Vaan kun en omista. Viime kerralla lähdin soitellen sotaan ja hurautin huolettomasti noin puolet keitosta tehosekoittimeen soseutusta varten - sillä seurauksella, että sain aikaiseksi ensimmäisen asteen palovammoja itselleni ja ihan järkyttävän sotkun keittiöön. Keittoa oli mm. katossa ja joka ikisellä mahdollisella pinnalla kahden metrin säteellä. Jep jep.

Tästä viisastuneena laitoin tällä kertaa keittoa ihan tositositosi paljon vähemmän kerralla blenderiin - vain päätyäkseni lähes samaan lopputulokseen kuin viimeksi. Sotku ei ollut ihan niin paha, mutta ihan riittävä kuitenkin. Pääsi jokunen ärräpää (onneksi lapsi oli hoidossa) ja loppujen lopuksi totesin, etten enää ikinä yritä tehdä tätä kyseistä evästä. Ei oo kaiken sen vaivan arvoista, kun lopputulos on kuitenkin ruoka, joka maistuu... Noh, herneiltä.

Tältä se näytti lautasella. Ihan nättiä ja seuraavana päivänä maistuikin jo ihan hyvältä, kun jyrkin v-käyrän nousu oli selätetty. 

Kolmen ruokalajin illallinen vai lapsiperheen perjantai-ilta?

Perjantain hommiin kuului myös appelsiinirahkakakku, joka on siis periaatteessa juustokakku mutta siihen ei tule tuorejuustoa vaan rahkaa.

Ohjeena tähän oli Valion Halloweenin limaleivokset josta tein puolikkaan annoksen perinteiseen irtopohjavuokaan. Rakkauteni leipomiseen ja makeiden tuotosten värkkäykseen on syttynyt jo oikeastaan ennen kuin innostuin varsinaisesta ruoanlaitosta ja etenkin juustokakkuja on tullut tehtyä vuosien varrella jos jonkinmoisia. Hulluimpana urakkana mainittakoon kolme(?) erilaista juustokakkua, jotka tein omiin häihini. Kuka hullu leipoo yhtään mitään omiin häihinsä?! En olis leiponut minäkään, jos olisin etukäteen ymmärtänyt sen (täysin ylimääräisen) stressin määrän, jonka kyseinen projekti aiheutti. No, se on nyt ollutta ja mennyttä, päästiin naimisiin ja kakku maistui kaikille.

Palataanpas tähän ajankohtaisempaan appelsiiniasiaan. Ohje oli tosi simppeli, vaikein osuus oli yrittää tolkuttaa itselleen koko ajan: "muista puolittaa annos, muista puolittaa annos". Täyte valmistui nopeammin kuin yleensä juustokakuissa, koska aineksia oli kohtalaisen vähän ja työvaiheet oli lähinnä "vatkaa kerma, lisää joukkoon rahka, kuumenna mehu ja lisää liivatteet". Ei voi mennä pieleen!

Kakku sai hyytyä rauhassa muutaman tunnin jääkaapissa, jonka jälkeen nakkelin karkit pintaan ja valmistin limakiilteen. Kiilteestä unohtui sokeri, mutta ehkä jopa parempi niin - kakku on muutenkin aika makea ja kiille tuo mukavaa kirpeyttä. Kiillettä tuli vähän turhan paljon ja se reagoi karkkien kanssa niin, että lopputulos ei ole ihan niin kaunis kuin ehkä olisi voinut toivoa, mutta maku kai se ratkaisee.

Ol hyvvää! 

Nominominomimoiskis.

Sitten vielä loppuun tämänpäiväinen pyhäinpäivän lammaspaisti. Unohdin ottaa kuvat tekovaiheista, joten tässä se on lautasella:

No joo. Lammas oli valmiiksi marinoitu, mutta silti olisi kannattanut lisätä vielä ainakin suolaa ja minttua lihan pintaan. Paistoin lampaan paistopussissa (koska suurin pelkoni on kuiva paisti) 150 asteisessa uunissa. Hökötys oli uunissa ehkä noin 1-1,5 tuntia, ajasta ei ole täyttä varmuutta koska puhuin samalla puhelimessa enkä katsonut kelloa juurikaan. Lihalämpömittari näytti noin 77 astetta kun otin paistin pois, ja sillä lämpötilalla liha oli läpikypsää. Normaalille ihmiselle riittänee siis lyhyempi paistoaika. Uunin jälkeen käärin lihan folioon ja kippasin paistoliemet kattilaan. 

Kastiketta tehdessä meinasi tulla ongelma, kun tajusin, ettei mulla ole kermaa. Pikainen googlaus hakusanoilla "kastike ilman kermaa" ja vaihtoehdot oli karsittu yhteen: ruskea kastike paistoliemestä. No ei mittään, liemi pois kattilasta, voita kattilan pohjalle ja vehnäjauhot ruskistumaan voin sekaan, Jauhoja meni vahingossa liikaa. Lihaliemi sekaan ja armotonta vispausta, kastike sai kiehua rauhakseltaan muutaman minuutin. Mausteeksi suolaa, timjamia, rosmariinia, mustapippuria ja minttuhyytelöä ja lopuksi lisäsin vielä vähän vettä, että sain kastikkeesta juoksevampaa.

Note to self: elä ennää ikinä keitä perunoita kuorineen. On nimittäin niin paljon ärsyttävämpi kuoria keitettyjä kuin keittämättömiä perunoita. Olin jo unohtanut, koska yleensä kuorin potut aina ennen keittämistä. Just sitten tänään päätin jättää kuorimatta. Virhe.

Summa summarum: liha oli sitkeää ja perunat kylmiä siinä vaiheessa kun pääsin syömään. Kastike sentään oli hyvää ja lapselle maistui. Näköjään myös miehelle. Koirillekin olis maistunut, en antanut.

Voi olla, että ensi viikolla blogissa esitellään lähinnä Hesburgerin kerrosateriaa ja paikallisen känkkylän Hawai-pizzaa. 

Tässä on mun innokkain ruoanlaitto ja -maistelukaveri Sniippe.

Joskus käy niin, että täysi salaattikippo tippuu jääkaapista lattialle. Silloin on hyvä, että on koiria (ja lapsia??!) jotka syö sotkut lattialta. Ärräpää potensiin seittemäntoista. Sinne meni hunajamelonit, kirjaimellisesti parempiin suihin.

Että näin meillä.

Heini

Myöhäinen lintu kalan nappaa

Mulla on vähän hassut työajat ja sen takia joudun joskus tekemään muitakin asioita hassuihin aikoihin. Niinpä tänään on esittelyssä klo 21.30 risotto sekä klo 20.15 nieriäfile.

Tämän resepti oli joku sitruunainen katkarapurisotto, mutta mä tein sen näin:

Lurrautin kattilaan sitruunaoliiviöljyä ja voita, sekaan 3dl risottoriisiä. Kuullotin riisiä hetkisen, jonka jälkeen lisäsin ~2dl valkoviiniä. Samalla kun viini imeytyi riisiin, toisessa kattilassa oli kiehumassa 6-7dl vettä ja kasvisfonditiivistejuttu. Siitä sitten pienissä erissä lientä riisien niskaan, kunnes kaikki neste oli imeytynyt riisiin ja rakenne alkoi muistuttaa risottoa. Loppusilauksena tujaus sitruunamehua ja mustapippuria ja katkaravut sekaan. Hyvä mössö tuli, yks tykkää. Tätä syötiin sitten yksistään pääruokana yhden päivän ajan ja kyllähän tuolla mahan täyteen sai, vaikka risotto yleensä mielletäänkin enemmän alkuruoaksi tai lisukkeeksi.

Lisukkeeksi kattilan pohja sitten seuraavana päivänä päätyikin, kun ostin pienen kokonaisen nieriän, jonka ystävällinen kalamestari mulle fileoi valmiiksi. Tää olikin helppo keissi, pannulle voita, kalojen huuhtelu ja napakka sitruunapippuri päälle ja eikun paistumaan! 3-4 minuuttia / puoli ja valmista tuli. Tältä se näytti annoksena: 

Nom nom, nomi nom. Vaikka ite sanonkin. Nää kalajutut on itelle sen verran uusia vielä, että oon iloinen pienestäkin onnistumisesta. Varmasti vielä tulee se päivä, kun noin viikon takainen siikakatastrofi tai muu vastaava sotku toistuu ja sitten taas itken kun en ossaa mittään.

Katotaan, jos huomenna vihdoin pääsisin käsiksi siihen (perhanan) hernesosekeittoon. Ei viiti hurruuttaa blenderiä kun lapsi yrittää nukkua viereisessä huoneessa, ja varmaan naapuritkin arvostaa jos jätän nää kokeellisemmat setit muuhun aikaan. Myös marjapiirakka siirtyy hamaan tulevaisuuteen, koska makeista aion testata seuraavaksi karkeilla koristeltua juustokakkujuttua ja lauantai-illan suola-rasva-mätöksi luvassa lienee nachopelti. Tätä menoa oon pallo ennen joulua, örpsis.

Heini

Alku ja jonkun sortin suikalepata

Mä olen Heini ja mä teen ruokaa, koska meidän perhe syö joka päivä. Miksi siitä pitää kirjoittaa nettiin? No ei olis pakko, mutta huvitti. Olen aina viihtynyt keittiössä, vaikken varsinaisesti mikään Master Chef olekaan - ainakaan vielä. Lähinnä yritän tehdä tavallista kotiruokaa (joskus pienellä twistillä), sellaista, mikä maistuisi myös perheen miesväelle. Tähän asti ainakin ollaan menestyksekkäästi noudatettu "syöt mitä tarjotaan tai oot nälissäs" -metodia eikä meillä kai kukaan kauhean monena iltana ole joutunut tyhjällä vatsalla nukkumaan.

Sanottakoon se vielä tähän alkuun, etten minäkään joka päivä tuntikausia keittiössä hikoile, vaan joskus meillä syödään pakastepizzaa ja aina pitkän työpäivän päälle ei jaksa miettiä että "onks tää nyt terveellistä ja täyttyyks kaikki suositukset". Niin ja silloin jos ruokaan laitetaan voita niin se on sitten oikeaa voita ja kerma on kanssa kermaa. Niin kerta.

31.10.2016 Suikalepata possusta ja peruna-porkkanamuusi

Kun on sunnuntai-iltana puoli viideltä kaupassa ja väsyttää, niin ei jaksa miettiä kauheasti. Eikä lihahyllyssä oo enää kauheasti vaihtoehtoja. Silloin päätökset on yleensä luokkaa "kah, porsaanfilesuikale on tarjouksessa, otanpa niitä". Mut sitten tänään ei kuitenkaan huvittanut tehdä sitä iänikuista "possut pannulle ja kerma perään" -settiä niin piti keksiä jotain muuta. Ratkaisu oli laittaa lihat, sipulit ja paprikat uunipataan ja haudutella mureaksi - ja hyvä ratkaisu olikin! Perunamuusia olin luvannut tehdä jo monta päivää sitten ja tämän evään kylkeenhän se sopi kuin nenä päähän. 

Kas näin:

possunlihasuikaleita (tahi muuta sopivaa lihaa, varmaan soijasuikalekin toimii?)

sipulia

paprikaa

sweet chili -kastiketta

ruokakermaa

Enstennä käytetään lihat pannulla. Omani olivat valmiiksi marinoituja joten maustamisesta ei kauheasti tarvinnut huolehtia, mutta jos käyttää marinoimattomia niin sitten joku maustehässäkkä lienee paikallaan. Lihat pannulta uunipataan ja kasvikset pannulle. (Kannattaa laittaa kaikkia semmoisia kasviksia mistä ite tykkää, esim. ananas ja pähkinät varmasti ainakin toimis, varmaan myös purjo ja porkkana ja mitä näitä nyt on.) Sekaan tuijaus sweet chiliä oman maun mukaan ja koko setti lihojen kanssa pataan. Päälle vähän vettä, ettei vallan kuivu uunissa ja 175 asteeseen muhimaan noin tunniksi. Kerman lisäsin vasta ihan loppuvaiheessa, noin 15 minuuttia ennen kuin otin padan kokonaan pois uunista. Siinä on samalla hyvä hetki tarkistaa maku ja nesteen määrä.

Sillä aikaa kun pata on uunissa, kuoritaan ja paloitellaan perunat ja porkkanat. Reiluun veteen kiehumaan ja kannattaa antaa mennä ihan pehmeiksi asti, niin aina helpompi laittaa muusiksi. Kun näitä on sopivasti keitelty, niin voi kaataa suurimman osan keitinvedestä (ja mun tapauksessa myös puolet porkkanoista) lavuaariin. Sitten survotaan koko hässäkkä mahdollisimman tasaiseksi, laitetaan sekaan voita ja maitoa ja sekoitellaan tasaiseksi. Ite tykkään käyttää tässä kohti muusikattilan vielä varovasti kuumalla levyllä, koska ei oo kiva syödä kylmää muusia.

Sitten ei tarvita muuta kuin kurkku-tomaatti-paprika-salaatti -salaatti ja namimaiskis! Kelepas ukoillekin ja jäi vielä huomisellekin. Seuraavaksi otetaan revanssi hernesosekeitosta ja katotaan jos saisi joku päivä marjapiirakankin aikaiseksi.

Loppuun vielä kuva keittokirjasta, jonka oon saanut synttärilahjaksi vuonna 2005 ja siitä asti se on ollut mun uskollinen ystävä kaikissa elämäni vaiheissa. Sillä on nykyään kunniapaikka keittiössä, aina käden ulottuvilla. Kiitos äiti <3

Heippa!

t. Heini