On muka koko ajan niin hirveä kiire tai jos ei oo kiire niin sitten väsyttää. Sen takia ja parista muusta syystä mä oon tällä viikolla syönyt mm. imellettyä perunalaatikkoa (eines), kummallista kana-riisi-juttua (eines), lihapullapyttistä (eines), pari kertaa lounassalaattia (salaattibaarista) ja viimeisimmäksi tänään hapan-imelähköä kanakastiketta ja riisiä, joka nyt kuitenkin oli itse tehtyä. Sori kaikki terveys-, ravinto- ja gourmet-intoilijat, tää on välillä tätä. Onneksi mun lapsi on päivähoidossa, niin edes se saa terveellistä kotiruokaa viitenä päivänä viikossa.
Niin siitä hapan-imelähköstä kastikkeesta. Se oli ihan ok, nappulalle ainakin maistui ja itsekin sain mahan täyteen niin eikös se silloin ole tehnyt tehtävänsä? Helppoakin se oli: paistoin kanat (hunajamarinoituja paistisuikaleita, voi käyttää parempaakin lihaa), kippasin joukkoon herne-maissi-paprika-pussin, hunajaa oman maun mukaan, soijakastiketta samoin, noin desi-pari vettä ja antaa kiehua. Näytti jäävän vetiseksi, joten suurustin Maizenalla ja annoin kiehua vielä parisen minuuttia. Kylkeen riisi ja avot, meni noin vartti.
Ei oo kauheasti ollut inspistä ottaa kuvia näistä edellämainituista makuelämyksistä, ehkä ensi viikolla taas skarppaan ja kuvaan jokaisen Saarioisten roiskeläpän jonka suuhuni tungen.
Niin joo ja pitihän mun tehdä kakkukin, kun on isänpäivä ja kaikki. No en tehnyt. Ehkä vielä joskus teen, ehkä jopa otan härkää sarvista ja kohtaan vanhan viholliseni: täytekakun. En oo nimittäin koskaan onnistunut tekemään täytekakkua, joka olisi sekä kaunis että hyvänmakuinen. Yleensä homma on pilalla siinä vaiheessa, kun otan pohjan uunista ja totean sen totaalisen lässähtäneeksi, päältä palaneeksi ja keskeltä raa'aksi. Että vinkkejä otetaan vastaan.
Ainiin, mitä tapahtui sille aikoinaan luvatulle nachopellille? No mä söin ne nachot. Ja juustodipin. Jauhelihasta tehtiin kai joku kastike ja salsa odottaa edelleen päivää parempaa.
Aina ei voi onnistua.
Heini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti