Joulun summaus ja pizza.

Joulu on onnellisesti takana ja on aika alkaa miettiä, että mitäs sitä sitten syötäis - tai vaihtoehtoisesti että en syö ennää ikinä mittään. Palataan kuitenkin vähän meidän joulumeininkeihin, hyvin pintapuolisesti tosin, koska en ottanut kuvaa ensimmäisestäkään ruokalajista. Hups.

Jouluaattona meidän pöydästä löytyi:

Imelletty perunalaatikko (äitin tekemä)

Makaronilaatikko (lihaton)

Bataattiporkkanalaatikko

Maksalaatikko (Saarioisten)

Karjalanpaisti

Kinkku

Kalkkunarulla

Erinäisiä (vieraiden tuomia) kaloja

Karjalanpiirakat (äitin tekemät) ja joululimppu (Antellin)

Chili-suklaamousse

Glögijuustokakku

Ja melekeen kaikki jäi syömättä! Laatikot ei vajentunut paljon mittään ja kinkkuakin syötiin vielä tapanina. Mut oli hyvvää. Makaronilaatikko oli ihan perinteinen makaroni-munamaito-mauste-juttu, se on Miimulta opittu jouluruoka jota minun lapsuuden joulupöydässä ei ole ollut, mutta joka ehdottomasti jatkossakin sinne kuuluu. Bataattilaatikon tein RuokaPirkka-lehden ohjeella, jota en löydä nyt enää mistään. Mutta siihen tuli bataattia, porkkanaa, kananmunaa, maitoa ja päälle pekaanipähkinäjuttu joka toi hauskaa rapsakkuutta muuten pehmeään laatikkoon.

Se jouluruoista, siirrytään lahjoihin. Joulupukki ilmeisesti lukee mun blogia, koska paketeista löytyi seuraavanlaisia tuotteita:

Kinuskikissan leivontakirja! Sibeliuksen pöydässä! SAUVASEKOITIN!! Oikeesti, KIITOS! Ihan parasta! Ehkäpä vielä otan kuin otankin (kolmannen) revanssin sosekeittojen kanssa. Ja nuo kirjat on kans ihan mahtavia, Kinuskikissa pääseekin heti keväällä jo tositoimiin kun alan suunnitella ristiäistarjoiluja (joo joo vauva syntyy vasta huhtikuussa, mut puoliksi suunniteltu on hyvin tehty vai miten se meni?). Ja sitten tuo Sibelius! Sieltä löytyy esim. tällainen resepti: 

Ei ihan perus arkiruokaa, mutta ei aina tarvii ollakaan. Ja tuossa on ihanasti myös tarinoita Sibben elämästä ja reseptien takaa, ihan huikeeta. Jesjesjes!

Jotta todellisuus ei kuitenkaan pääsisi unohtumaan, niin kerrottakoon, että tänään on 29.12. ja meillä syötiin aamupalaksi riisipuuroa. Kyllä, riisipuuroa. Kas kun kaikki muut puurohiutaletarpeet oli loppu ja leipääkin on syöty jo ihan omiksi tarpeiksi asti, niin ratkaisu oli keittää post-jouluisa riisipuuro. Tässä se kiehuu:

Tuli ihan hyvää, vähän vaan paloi pohjaan. Kaikki sai mahansa täyteen ja kattila on tyhjä, jee.

Tässä kun tätä kirjoittelen, niin samalla keittiössä kohoaa (toivottavasti) pizzataikina. Ensin oli tarkoitus hakea lähikänkkylästä evästä, mut sit alkoi kuitenkin tuntua siltä, että vois syödä jotain edes vähän kevyempää. Ans kattoo kuin käy, mutta ainakin pohjassa on ruisjauhoja jos ei muuta.

No juu, se siitä keveydestä. Tässäpä hän nyt komeilee ennen paistamista, on siellä muutakin kuin juustoraastetta. Nimittäin mozzarellaa. Kröhm. Villen puolella on pepperonia, pekonia ja paprikaa, mun puolella paprikaa, ananasta ja tomaattia. Jep jep. Pohjassa on tosiaan pari desiä vettä, pari desiä ruisjauhoja, muutama desi vehnäjauhoja, pussi kuivahiivaa ja loraus öljyä. Heleppo homma. Nyt koko komeus on ~250 asteisessa uunissa ja mulla on näläkä. Kohta syyään!

Heini

evakkopaisti

Yksi ensimmäisiä ruokia, joita opettelin yksin asuessani tekemään oli evakko- eli karjalanpaisti. Siitä asti se on ollut mun "turvaruoka", jota teen monesti jos en keksi mitään muuta enkä jaksa alkaa säätämään. Ruoka, joka harvoin epäonnistuu, mutta joka on muunneltavissa arkisesta juhlavaksi ja takaisin. 

Muistan elävästi, ettei mun ensimmäiset paistikokeilut olleet kauhean menestyksekkäitä; liha oli mautonta ja nestettä tuli aina liikaa. Muistan myös, kun menin kysymään paikallisen Citymarketin lihatiskiltä karjalanpaistilihoja, johon myyjä vastasi: "joo kyllä meiltä löytyy" ja ohjasi mut lihahyllyyn vakuumipakkausten ääreen. Voi sitä järkytyksen määrää!! En viitsinyt edes sanoa mitään, kiitin vain. Kohta 1, mä osaan kyllä etsiä lihat itsekin sieltä normihyllystä, kohta 2, jos mä tulen kysymään jotain spesifiä lihaa lihatiskiltä niin mä oletan, että mulle tarjotaan sitä lihaa siitä nimenomaisesta tiskistä. Ei vakuumista.

Sen koommin en oo kysynyt. Enkä oo kyllä nähnytkään, ei sen puoleen. Mikä näitä oululaisia vaivaa?! Savossa kun meet pienimmän peräkylän syrjäisimpään kioskiin, niin sieltäkin löytyy karjalanpaistilihat tuoreena ja käsin leikattuina tiskistä. No, se siitä ja sitten itse ruokaan.

huomatkaa myös mun uusi, hieno joululiina.

Tuolta se nyt näyttää. Näytti. 700g (vakuumiin pakattuja) karjalanpaistilihoja, sika-nautasuhde luultavasti noin 60/40. Ihan jees. Porkkanoita, sipuli, timjamia, rosmariinia, suolaa, kuivattuja katajanmarjoja, mustapippuria ja nesteeksi tällä kertaa Keisari tumma lager (Tämä). Voi tehdä myös ihan veteen tai lihaliemeen, mutta tumma olut tuo tiettyä hienostuneisuutta ja tuhtiutta ruokaan. Yleensä toimii. 

Kypsennysaika 3-4 tuntia, en tiiä tarkalleen kauanko tänään oli uunissa mutta hyvä tuli, mieluummin aina liian pitkään kuin liian vähän aikaa. Liha saa olla kunnolla mureaa ja porkkanat ihan pehmeitä, niin että hampaaton mummokin pystyy syömään. Uunin lämpötila ~200 astetta, jos olis leivinuuni niin aina tulis parempi vaan kun ei oo. Eikä vuokraisäntä varmaan anna rakentaa.

Tänään seurana oli paistettuja perunoita koska jääkaapissa nyt sattui olemaan muutama keitetty peruna ja tylsähkö frisee-kurkku-paprika-salaatti. Kyllähän tuolla nälkä lähti, vaikka fiinimpääkin olisi voinut olla. Ja puolukkahillo unohtui. Huomiseksi pitää sitten keksiä taas jotain uutta.

Seuraavan kerran karjalanpaistia on meidän pöydässä tarjolla jouluaattona. Vaikka se onkin meille melko arkinen ruoka, niin silti se kuuluu mun mielestä joulupöytään ihan yhtälailla kuin kinkku tai... Noh, kinkku. Ja kohtahan se onkin jo täällä, joulu siis. Ja kinkku. Joulujoulujoulujoulujoulu!!

Heini

Tämä on minun itse tekemä resepti...

...ja toivon, että pidätte siitä.

En oo koskaanikinä tehnyt juustokakkua niin, etten olisi seurannut edes osittain jotain ohjetta. Nyt ajattelin, että on aika korjata tämäkin vääryys ja kehittää ihan ikioma kakkuresepti.

Ajatus lähti siitä, kun ostin pitkästä aikaa Suffeli Puffi-pussin ja karkit maistui jotenkin ihan juustokakulle. Siis semmoiselle, että niitä täytyy ehdottomasti hyödyntää juustokakkuleivonnassa. Pyörittelin ja makustelin ajatusta muutaman päivän, ja lopulta päädyin valitsemaan makumaailmaan vohvelisuklaan lisäksi appelsiinia ja vaniljaa, koska niillä harvoin mennään kovin metsään.

Tässä se nyt on:

Koristelu voisi olla nätimpi ja makukin jätti vähän toivomisen varaa, mutta on se nyt kuitenkin kakku. Se koostuu seuraavista tuotteista:

~150g Annas appelsiinipiparkakkuja

~100g leivontamargariinia

200g vaniljatuorejuustoa

200g appelsiinirahkaa

2dl vispikermaa

3/4 pussia Suffeli Puffi -karkkeja

5 liivatetta

~1dl sitruunamehulla maustettua vettä

Ensimmäinen moka tuli siinä, kun sulatin vahingossa liikaa margariinia pohjaa varten ja sit oli tietysti pakko käyttää kaikki, niin pohjasta tuli melkolailla rasvainen. Seuraavaksi hoksasin, että täyte oli turhan jäykkää ennen liivatteiden lisäämistä. Ongelma olisi ollut helposti ratkaistavissa esim. appelsiinimehulla, mutta eihän meillä sellaista ollut. Kokeilunhaluinen voisi testata myös Baileysia, saattais toimia. Ehkä. Joka tapauksessa jotain nestettä kannattaisi ehkä lisätä, tai sitten vähentää liivatteen määrää. 

Suklaat oli helppo murustella pieneksi, kun pussi oli ollut pari päivää jääkaapissa. Näin ne ei sulaneet heti ensikättelyssä vaan sain aika vaivattomasti tasaista murua, joka oli helppo kipata täytteen sekaan. Liivatteiden liuottamiseen käytin nyt tylsästi vaan vettä, kun ei muitakaan nesteitä ollut tarjolla, mutta sekaan tyrkkäsin kuitenkin viime hetkellä pienen määrän sitruunamehua ja se oli ehkä ihan hyvä idea. Sitruunaa olisi voinut olla ehkä vaikka enemmänkin?

Kakku hyytyi hyvin muutamassa tunnissa ja sitä päästiin maistelemaankin jo samana iltana. Maku on jokseenkin.. Noh, vaisu. Ihan hyvää, ei ainakaan liian makeaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Täyte saisi olla joko selkeästi sitruksisempi (korvaisi vaniljatuorejuuston ja/tai kerman sitruksella maustetuilla maitotuotteilla?) tai tuhdimmin suklainen (en oo keksinyt vielä ratkaisua tähän). Piparkakkupohja on kiva näin joulun alla, mutta varmasti mikä tahansa muu keksipohja toimii ihan yhtä hyvin. Tai vaikka brownie-pohja. 

Kakkua voisi myös lähteä kehittämään rohkeasti ihan eri suuntaan ja tehdä jonkinlainen salted caramel -virityksen. Silloin tosin kakku vaatisi ehdottomasti vastapainoksi kirpeämmän täytekerroksen tai kiilteen ja ajatus Suffeli Puffista kantavana teemana luultavasti katoaisi.

Jos ei muuta, niin ainakin tämä tekele rohkaisi minua jatkossakin yrittämään enemmän ihan omanlaisia kakkureseptejä. Enemmän tässä oli kuitenkin positiivista kuin negatiivista; täyte ei levinnyt pitkin pöytiä tai jääkaapin hyllyjä, kakku on syömäkelpoista ja suuremmilta hermoromahduksiltakin vältyttiin. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! Tosin seuraavaa omaa ohjetta saadaan varmaan odottaa ensi vuoden puolelle, koska jouluna turvaudun jo perinteeksi muodostuneeseen, pettämättömään glögijuustokakkuun. Se jos mikä tuo joulumielen kielelle, ehhehehe.

Heini