Nyt tulee sekalainen setti erinäisiä ruokia, joita olen värkännyt (muistaakseni) eilisen ja tämän päivän aikana. Osa on ollut hyviä ja osa on ollut... Ruokaa. Ehkä.
Ensimmäisenä jo etukäteen manaamani hernesosekeitto
Tässäpä se nyt porisee. Reseptinä oli suunnilleen tämä Ruoka.fi:n basilika-hernesosekeitto kevyellä twistillä. Ensinnäkin käytin maustamattoman tuorejuuston sijaan rucolalla ja pestolla maustettua tuorejuustoa ja lisäksi lorautin keittoon risotolta ylijääneen valkoviinin (noin 0,5dl). Niin ja sipulit jätin kokonaan pois.
Kaikki meni hienosti niin kauan, kun keitto oli kattilassa ja soseutusta vaille valmis. Ongelmaa ei olisi tämänkään jälkeen ollut, jos omistaisin sauvasekoittimen. Vaan kun en omista. Viime kerralla lähdin soitellen sotaan ja hurautin huolettomasti noin puolet keitosta tehosekoittimeen soseutusta varten - sillä seurauksella, että sain aikaiseksi ensimmäisen asteen palovammoja itselleni ja ihan järkyttävän sotkun keittiöön. Keittoa oli mm. katossa ja joka ikisellä mahdollisella pinnalla kahden metrin säteellä. Jep jep.
Tästä viisastuneena laitoin tällä kertaa keittoa ihan tositositosi paljon vähemmän kerralla blenderiin - vain päätyäkseni lähes samaan lopputulokseen kuin viimeksi. Sotku ei ollut ihan niin paha, mutta ihan riittävä kuitenkin. Pääsi jokunen ärräpää (onneksi lapsi oli hoidossa) ja loppujen lopuksi totesin, etten enää ikinä yritä tehdä tätä kyseistä evästä. Ei oo kaiken sen vaivan arvoista, kun lopputulos on kuitenkin ruoka, joka maistuu... Noh, herneiltä.
Tältä se näytti lautasella. Ihan nättiä ja seuraavana päivänä maistuikin jo ihan hyvältä, kun jyrkin v-käyrän nousu oli selätetty.
Kolmen ruokalajin illallinen vai lapsiperheen perjantai-ilta?
Perjantain hommiin kuului myös appelsiinirahkakakku, joka on siis periaatteessa juustokakku mutta siihen ei tule tuorejuustoa vaan rahkaa.
Ohjeena tähän oli Valion Halloweenin limaleivokset josta tein puolikkaan annoksen perinteiseen irtopohjavuokaan. Rakkauteni leipomiseen ja makeiden tuotosten värkkäykseen on syttynyt jo oikeastaan ennen kuin innostuin varsinaisesta ruoanlaitosta ja etenkin juustokakkuja on tullut tehtyä vuosien varrella jos jonkinmoisia. Hulluimpana urakkana mainittakoon kolme(?) erilaista juustokakkua, jotka tein omiin häihini. Kuka hullu leipoo yhtään mitään omiin häihinsä?! En olis leiponut minäkään, jos olisin etukäteen ymmärtänyt sen (täysin ylimääräisen) stressin määrän, jonka kyseinen projekti aiheutti. No, se on nyt ollutta ja mennyttä, päästiin naimisiin ja kakku maistui kaikille.
Palataanpas tähän ajankohtaisempaan appelsiiniasiaan. Ohje oli tosi simppeli, vaikein osuus oli yrittää tolkuttaa itselleen koko ajan: "muista puolittaa annos, muista puolittaa annos". Täyte valmistui nopeammin kuin yleensä juustokakuissa, koska aineksia oli kohtalaisen vähän ja työvaiheet oli lähinnä "vatkaa kerma, lisää joukkoon rahka, kuumenna mehu ja lisää liivatteet". Ei voi mennä pieleen!
Kakku sai hyytyä rauhassa muutaman tunnin jääkaapissa, jonka jälkeen nakkelin karkit pintaan ja valmistin limakiilteen. Kiilteestä unohtui sokeri, mutta ehkä jopa parempi niin - kakku on muutenkin aika makea ja kiille tuo mukavaa kirpeyttä. Kiillettä tuli vähän turhan paljon ja se reagoi karkkien kanssa niin, että lopputulos ei ole ihan niin kaunis kuin ehkä olisi voinut toivoa, mutta maku kai se ratkaisee.
Ol hyvvää!
Nominominomimoiskis.
Sitten vielä loppuun tämänpäiväinen pyhäinpäivän lammaspaisti. Unohdin ottaa kuvat tekovaiheista, joten tässä se on lautasella:
No joo. Lammas oli valmiiksi marinoitu, mutta silti olisi kannattanut lisätä vielä ainakin suolaa ja minttua lihan pintaan. Paistoin lampaan paistopussissa (koska suurin pelkoni on kuiva paisti) 150 asteisessa uunissa. Hökötys oli uunissa ehkä noin 1-1,5 tuntia, ajasta ei ole täyttä varmuutta koska puhuin samalla puhelimessa enkä katsonut kelloa juurikaan. Lihalämpömittari näytti noin 77 astetta kun otin paistin pois, ja sillä lämpötilalla liha oli läpikypsää. Normaalille ihmiselle riittänee siis lyhyempi paistoaika. Uunin jälkeen käärin lihan folioon ja kippasin paistoliemet kattilaan.
Kastiketta tehdessä meinasi tulla ongelma, kun tajusin, ettei mulla ole kermaa. Pikainen googlaus hakusanoilla "kastike ilman kermaa" ja vaihtoehdot oli karsittu yhteen: ruskea kastike paistoliemestä. No ei mittään, liemi pois kattilasta, voita kattilan pohjalle ja vehnäjauhot ruskistumaan voin sekaan, Jauhoja meni vahingossa liikaa. Lihaliemi sekaan ja armotonta vispausta, kastike sai kiehua rauhakseltaan muutaman minuutin. Mausteeksi suolaa, timjamia, rosmariinia, mustapippuria ja minttuhyytelöä ja lopuksi lisäsin vielä vähän vettä, että sain kastikkeesta juoksevampaa.
Note to self: elä ennää ikinä keitä perunoita kuorineen. On nimittäin niin paljon ärsyttävämpi kuoria keitettyjä kuin keittämättömiä perunoita. Olin jo unohtanut, koska yleensä kuorin potut aina ennen keittämistä. Just sitten tänään päätin jättää kuorimatta. Virhe.
Summa summarum: liha oli sitkeää ja perunat kylmiä siinä vaiheessa kun pääsin syömään. Kastike sentään oli hyvää ja lapselle maistui. Näköjään myös miehelle. Koirillekin olis maistunut, en antanut.
Voi olla, että ensi viikolla blogissa esitellään lähinnä Hesburgerin kerrosateriaa ja paikallisen känkkylän Hawai-pizzaa.
Tässä on mun innokkain ruoanlaitto ja -maistelukaveri Sniippe.
Joskus käy niin, että täysi salaattikippo tippuu jääkaapista lattialle. Silloin on hyvä, että on koiria (ja lapsia??!) jotka syö sotkut lattialta. Ärräpää potensiin seittemäntoista. Sinne meni hunajamelonit, kirjaimellisesti parempiin suihin.
Että näin meillä.
Heini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti