Myöhäinen lintu kalan nappaa

Mulla on vähän hassut työajat ja sen takia joudun joskus tekemään muitakin asioita hassuihin aikoihin. Niinpä tänään on esittelyssä klo 21.30 risotto sekä klo 20.15 nieriäfile.

Tämän resepti oli joku sitruunainen katkarapurisotto, mutta mä tein sen näin:

Lurrautin kattilaan sitruunaoliiviöljyä ja voita, sekaan 3dl risottoriisiä. Kuullotin riisiä hetkisen, jonka jälkeen lisäsin ~2dl valkoviiniä. Samalla kun viini imeytyi riisiin, toisessa kattilassa oli kiehumassa 6-7dl vettä ja kasvisfonditiivistejuttu. Siitä sitten pienissä erissä lientä riisien niskaan, kunnes kaikki neste oli imeytynyt riisiin ja rakenne alkoi muistuttaa risottoa. Loppusilauksena tujaus sitruunamehua ja mustapippuria ja katkaravut sekaan. Hyvä mössö tuli, yks tykkää. Tätä syötiin sitten yksistään pääruokana yhden päivän ajan ja kyllähän tuolla mahan täyteen sai, vaikka risotto yleensä mielletäänkin enemmän alkuruoaksi tai lisukkeeksi.

Lisukkeeksi kattilan pohja sitten seuraavana päivänä päätyikin, kun ostin pienen kokonaisen nieriän, jonka ystävällinen kalamestari mulle fileoi valmiiksi. Tää olikin helppo keissi, pannulle voita, kalojen huuhtelu ja napakka sitruunapippuri päälle ja eikun paistumaan! 3-4 minuuttia / puoli ja valmista tuli. Tältä se näytti annoksena: 

Nom nom, nomi nom. Vaikka ite sanonkin. Nää kalajutut on itelle sen verran uusia vielä, että oon iloinen pienestäkin onnistumisesta. Varmasti vielä tulee se päivä, kun noin viikon takainen siikakatastrofi tai muu vastaava sotku toistuu ja sitten taas itken kun en ossaa mittään.

Katotaan, jos huomenna vihdoin pääsisin käsiksi siihen (perhanan) hernesosekeittoon. Ei viiti hurruuttaa blenderiä kun lapsi yrittää nukkua viereisessä huoneessa, ja varmaan naapuritkin arvostaa jos jätän nää kokeellisemmat setit muuhun aikaan. Myös marjapiirakka siirtyy hamaan tulevaisuuteen, koska makeista aion testata seuraavaksi karkeilla koristeltua juustokakkujuttua ja lauantai-illan suola-rasva-mätöksi luvassa lienee nachopelti. Tätä menoa oon pallo ennen joulua, örpsis.

Heini

Alku ja jonkun sortin suikalepata

Mä olen Heini ja mä teen ruokaa, koska meidän perhe syö joka päivä. Miksi siitä pitää kirjoittaa nettiin? No ei olis pakko, mutta huvitti. Olen aina viihtynyt keittiössä, vaikken varsinaisesti mikään Master Chef olekaan - ainakaan vielä. Lähinnä yritän tehdä tavallista kotiruokaa (joskus pienellä twistillä), sellaista, mikä maistuisi myös perheen miesväelle. Tähän asti ainakin ollaan menestyksekkäästi noudatettu "syöt mitä tarjotaan tai oot nälissäs" -metodia eikä meillä kai kukaan kauhean monena iltana ole joutunut tyhjällä vatsalla nukkumaan.

Sanottakoon se vielä tähän alkuun, etten minäkään joka päivä tuntikausia keittiössä hikoile, vaan joskus meillä syödään pakastepizzaa ja aina pitkän työpäivän päälle ei jaksa miettiä että "onks tää nyt terveellistä ja täyttyyks kaikki suositukset". Niin ja silloin jos ruokaan laitetaan voita niin se on sitten oikeaa voita ja kerma on kanssa kermaa. Niin kerta.

31.10.2016 Suikalepata possusta ja peruna-porkkanamuusi

Kun on sunnuntai-iltana puoli viideltä kaupassa ja väsyttää, niin ei jaksa miettiä kauheasti. Eikä lihahyllyssä oo enää kauheasti vaihtoehtoja. Silloin päätökset on yleensä luokkaa "kah, porsaanfilesuikale on tarjouksessa, otanpa niitä". Mut sitten tänään ei kuitenkaan huvittanut tehdä sitä iänikuista "possut pannulle ja kerma perään" -settiä niin piti keksiä jotain muuta. Ratkaisu oli laittaa lihat, sipulit ja paprikat uunipataan ja haudutella mureaksi - ja hyvä ratkaisu olikin! Perunamuusia olin luvannut tehdä jo monta päivää sitten ja tämän evään kylkeenhän se sopi kuin nenä päähän. 

Kas näin:

possunlihasuikaleita (tahi muuta sopivaa lihaa, varmaan soijasuikalekin toimii?)

sipulia

paprikaa

sweet chili -kastiketta

ruokakermaa

Enstennä käytetään lihat pannulla. Omani olivat valmiiksi marinoituja joten maustamisesta ei kauheasti tarvinnut huolehtia, mutta jos käyttää marinoimattomia niin sitten joku maustehässäkkä lienee paikallaan. Lihat pannulta uunipataan ja kasvikset pannulle. (Kannattaa laittaa kaikkia semmoisia kasviksia mistä ite tykkää, esim. ananas ja pähkinät varmasti ainakin toimis, varmaan myös purjo ja porkkana ja mitä näitä nyt on.) Sekaan tuijaus sweet chiliä oman maun mukaan ja koko setti lihojen kanssa pataan. Päälle vähän vettä, ettei vallan kuivu uunissa ja 175 asteeseen muhimaan noin tunniksi. Kerman lisäsin vasta ihan loppuvaiheessa, noin 15 minuuttia ennen kuin otin padan kokonaan pois uunista. Siinä on samalla hyvä hetki tarkistaa maku ja nesteen määrä.

Sillä aikaa kun pata on uunissa, kuoritaan ja paloitellaan perunat ja porkkanat. Reiluun veteen kiehumaan ja kannattaa antaa mennä ihan pehmeiksi asti, niin aina helpompi laittaa muusiksi. Kun näitä on sopivasti keitelty, niin voi kaataa suurimman osan keitinvedestä (ja mun tapauksessa myös puolet porkkanoista) lavuaariin. Sitten survotaan koko hässäkkä mahdollisimman tasaiseksi, laitetaan sekaan voita ja maitoa ja sekoitellaan tasaiseksi. Ite tykkään käyttää tässä kohti muusikattilan vielä varovasti kuumalla levyllä, koska ei oo kiva syödä kylmää muusia.

Sitten ei tarvita muuta kuin kurkku-tomaatti-paprika-salaatti -salaatti ja namimaiskis! Kelepas ukoillekin ja jäi vielä huomisellekin. Seuraavaksi otetaan revanssi hernesosekeitosta ja katotaan jos saisi joku päivä marjapiirakankin aikaiseksi.

Loppuun vielä kuva keittokirjasta, jonka oon saanut synttärilahjaksi vuonna 2005 ja siitä asti se on ollut mun uskollinen ystävä kaikissa elämäni vaiheissa. Sillä on nykyään kunniapaikka keittiössä, aina käden ulottuvilla. Kiitos äiti <3

Heippa!

t. Heini